TarmoPyykkönen Somessa sana niin kun se on

Vähemmistöistä


Käväisin pikapikaa Turun kirjamessuilla. Yksi teemoista oli Saamenmaa. Ja mikäs siinä, nopeasti vilkaistuna esillä oli värikästä saamikrääsää, tietoa maasta, kansasta, ja mikä hienointa, uutta elinvoimaista kulttuuria, musiikkia, kirjallisuutta. Lihaisa tradioreppu selässä on turvallista taivaltaa kohti tulevaisuutta. Pohjoisen kansalla sitä reppua riittää. Saamelaisilla ei liene hätää, ajattelin.

Ja pähkäilin vielä lisääkin: itse kuulun suomalaiseen enemmistöön ja kuljen sulavasti valtavirrassa. Maailma näyttää varsin erilaiselta vähemmistöön kuuluvan silmin, näin otaksun. Onko siis vähemmistön käytävä silloin tällöin näyttäytymässä julkisilla estradeilla hakemassa yleistä hyväksyntää? Onko marssittava enemmistön eteen haistelemaan tuulia? Kuinka meihin suhtaudutaan? Olemmeko tarpeeksi kiinnostavia, kilttejä? Ei kai kukaan pidä meitä uhkana? Nauretaanko meille?

Laskin siinä kotiin päin kulkiessa, että viikon sisällä lukuisat eri vähemmistöt olivat lähestyneet minua, valkoista, heteroa lihansyöjää. Radiosta kuulin romanien ohjelmaa  Romano mirits. Siinä tehtiin tutuksi romanien tapoja ja oloja. Siinähän elelevä. Romanien koulutusta pitäisi kehittää. Niin just. En voi nyt juurikaan auttaa. Homot marssivat ja tuntuvat kysyvän minulta, miksen anna heille ihmisarvoa. Kyllä annan, olkaa hyvä. Suomenruotsalaisten tv-kanava palvelee tietysti omaa porukkaa, mutta väliin ujutetaan juttuja meille enemmistönedustajillekin. Jospa siis innostuisin olemaan heillekin kiva, enkä vetäisisi kioskilla turpiin sitä, joka pyytää nakkinsa ruotsiksi. Vieläkö kampanja rakastu suomenruotsalaiseen on meneillään? Mikä on kieleenrakastuja, lingvistifiili?

Eri vammaisjärjestöt tekevät valtavasti työtä vakuuttaakseen minulle, että heidän jäsenensä ovat tavallisia, mukavia ihmisiä. En epäile yhtään. Lehdistä olen saanut tuon tuosta lukea kuinka hankalaa pyörätuolilla on kulkea julkisessa tilassa. Myötätuntoni riittää toteamaan, että niin varmasti, saan itsekin kierrellä mainoskylttejä kadulla.

Ja sitten on nämä uudet vähemmistöt: somalit, kurdit, irakilaiset, syyrialaiset, eritrealaiset jne. Jokainen ryhmä haluaa tulla kuulluksi ja ne kutsuvat minua tutustumaan heidän ruokiinsa ja perinteisiinsä. Olen tunkenut suuhuni jos jonkinlaista sörsseliä maukkaasta syömäkelvottomaan monikulttuurisuuden nimissä. Minun puolestani voivat keitellä keittojansa rauhassa ilman, että minun, lihapulliin ja kalapuikkoihin tottuneen, on niitä pakko sisääni ahtaa. En vihaa heitä, vaikka ruoka ei maistuisikaan. Peace!

Minulle syötetään vähemmistöjen tapoja ja kulttuuria, jotta parantuisin tietämättömyydestäni, ennakkoluuloistani ja peloistani tuntematonta kohtaa. Ei kuulkaas, minä en pelkää yhtikäs mitään. Korkeintaan olen välinpitämätön. Tietämätön kyllä olen, sillä minulla ei riitä aikaa opiskella kaikenmaailman sairaudet, vammat ja kulttuurit kun on tämä omakin elämä elettevänä. Tämä kadehdittava enemmistöön kuuluvan elämä.

Radiossa Ylen kanavalla luettiin Koraania, jotta minä vähän koulutettu "roskasakki" tajuaisin uusien tulokkaiden sielun elämää edes hiukan. Pian minun olisi kai opittava arabiaa, farsia, somalian murteita ja venäjää, jotta voisin hakeutua heidän kaverikseen ja heittää läppää aivan kuin naapurin Simon kanssa. Ruotsiahan jo opiskelemme, mutta vähille on läpän heitto jäänyt...

Minä enemmistön edustaja huudan tämän informaatiotulvan edessä: armahtakaa  minua! Apua!

Toki olen imarreltu siitä vallantunteesta joka minulle on annettu. Minä voin enemmistön suuri tukijoukko takanani nostaa kunkin vähemmistön edessä joko peukun ylös, tai alas. Mutta sitä en halua, en jatkuvasti. Pommittakaa päättäjiä rahahuolissanne, YK:ta ja EU:ta ihmisoikeusasioissa, mutta jättäkää minut rauhaa. En ole viemässä yhtäkään kansanryhmää keskitysleirille, en suunnittele kiihottamista mitään enkä ketään vastaan, en ole laatimassa vihapuhemanifestia dysfasia-lapsista, en mustia listoja udmurteista, en liimaile autooni tarraa "viittomakieliset per...n!"

Eläkää elämäänne ja antakaa minullekin oikeuteni: vähemmistöjen propagandasta vapaan arjen!

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Omat kirjamessut vain enemmistökulttuurille?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Blogisti julkaisee tekstin, jossa toivomuksenaan esittää etteivät vähemmistöt julkaisisi toivomuksiaan (sic!). En oikein ole varma onko blogisti tosissaan. Päätin kuitenkin ottaa tekstistä jyväsen talteen ja suhtautua esitettyyn, tätä näsäviisasta kommenttia lukuunottamatta, välinpitämättömästi.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Oikeastaan ei ole olemassa kuin kuvitteellinen yhtenäinen suomalainen kulttuuri muuten suomi onkin räikeä kulttuurien salatsuuni kun on hämäläistä, savolaista, pohjalaista, kainuulaista, karjalaista, varsinaissuomalaista ja uusimaalaista kulttuuria. Nämä kulttuurit jakautuvat aikalailla murrealueiden mukaan. Saamelaisten kanssa kulttuuri vähemmistössä ovat suomenruotsalaiset ja suomenromanit. Sitten on vielä eroavat ruokaperinteet eli niin kutsutut maakunta keittiöt.

Toimituksen poiminnat